Olen aina ihmetellyt miten joillekin on niin vaikeaa saada töitä :J Minun ei ole ikinä tarvinnut olla työttömänä jos vain vähäkään kiinnostaa tehdä töitä :) Toki yrittäjäperheessä kasvaminen on motivoitunut oppimaan koulussa ja se taas on antanut hyvät evväät työelämää varten.

No tässä se sitten joku yö iski ja ymmärsin miltä työttömästä tuntuu. On varmasti yhtä turhauttavaa kirjoittaa satoja työhakemuksia ilman vastausta, kuin vastata satoihin treffi ilmoituksiin ilman vastausta. Kai siihen pätee se että jos paikka pätee se että jos paikka on laitettu julkiseen hakuun siihen on aina paljon hakijoita etkä osaa erottua massasta, kun olet ikäsi siihen yrittänyt sulautua.  Toisaalta aina jotain töitä löytyy, mutta kuka haluaa työtä joka ei kiinnosta? Kuka haluaa parisuhteen johon ei usko? Toiseen kannustaa raha ja toiseen yksinäisyys ja yksin jäämisen pelko.

Toki myös suuret haaveet ilman itsensä likoon pistämistä saattavat olla negatiivinen asia. Et kelpuuta juuri sinulle sopivaa työtä tai kumppania. Toisaalta se ettei unelmoi voi johtaa siihen ettei tiedä mitä haluat ja jälleen on vaikeaa saada kohde vakuuttuneeksi siitä mitä voit antaa. 

Voin kuvitella kuinka kumpikin syö ihmistä sisältä. Tiedät että sinusta olisi paljon iloa jos joku antaisi näyttää mihin sinusta on, mutta sinun on vaikea pitkän yrittämisen jälkeen kokeilla jälleen kerran vakuuttaa itsesi ja muut siitä että sinulla on annettavaa.