Nyt tärppäsi oli ensimmäinen ajatus...

Juttu luistaa, mutta en uskalla pyytää tapaamista, mutta keskustelu kumppani ehdottaakin itse tapaamista, perhoset pyörii mahassa jne. Tapaaminenkin meni hyvin, ja henkilö vaikuttaa aivan samalta kuin viestiteltäessä, juttu luistaa ja seuraavakin tapaaminen sovitaan. Sekin luistaa erittäin mukavasti :)

Mutta muutaman päivän kuluttua iskee pommi... whatsapp viesti en näe sittenkään että meillä olisi yhteistä tulevaisuutta :I

Miten minä en pääse kärryille naisten sielun elämästä lainkaan? Jos juttu luistaa, ajatus maailma kohtaa ja mies jopa näyttää tunteitaan mikä voi olla vialla?

Aamulla oli mukava herätä, nyt vituttaa... 

Olen aina ihmetellyt miten joillekin on niin vaikeaa saada töitä :J Minun ei ole ikinä tarvinnut olla työttömänä jos vain vähäkään kiinnostaa tehdä töitä :) Toki yrittäjäperheessä kasvaminen on motivoitunut oppimaan koulussa ja se taas on antanut hyvät evväät työelämää varten.

No tässä se sitten joku yö iski ja ymmärsin miltä työttömästä tuntuu. On varmasti yhtä turhauttavaa kirjoittaa satoja työhakemuksia ilman vastausta, kuin vastata satoihin treffi ilmoituksiin ilman vastausta. Kai siihen pätee se että jos paikka pätee se että jos paikka on laitettu julkiseen hakuun siihen on aina paljon hakijoita etkä osaa erottua massasta, kun olet ikäsi siihen yrittänyt sulautua.  Toisaalta aina jotain töitä löytyy, mutta kuka haluaa työtä joka ei kiinnosta? Kuka haluaa parisuhteen johon ei usko? Toiseen kannustaa raha ja toiseen yksinäisyys ja yksin jäämisen pelko.

Toki myös suuret haaveet ilman itsensä likoon pistämistä saattavat olla negatiivinen asia. Et kelpuuta juuri sinulle sopivaa työtä tai kumppania. Toisaalta se ettei unelmoi voi johtaa siihen ettei tiedä mitä haluat ja jälleen on vaikeaa saada kohde vakuuttuneeksi siitä mitä voit antaa. 

Voin kuvitella kuinka kumpikin syö ihmistä sisältä. Tiedät että sinusta olisi paljon iloa jos joku antaisi näyttää mihin sinusta on, mutta sinun on vaikea pitkän yrittämisen jälkeen kokeilla jälleen kerran vakuuttaa itsesi ja muut siitä että sinulla on annettavaa.

Ei tahdo tulla uni. Yöt on ahdistavaa aikaa. Kaikenlainen joutava pyörii mielessä. Opinnoissa olis kaikenlaista ei niin kiinnostavaa, mutta aikaa vievää projektia tehtävänä. Kesätöitä pitäisi hakea kiireen vilkkaa.

Hemmetti miksi ihmiselle on kehittynyt kyky murehtia tulevaa? Se on minun kohdallani tehnyt elämästä monimutkaisempaa ja toisinaan hyvin raskasta. En usko jääväni ilman kesätöitä, mutta jostain syystä murehdin sitä. Pärjään koulussa muita paremmin, oikeastaan erinomaisesti vaikken jaksa panostaa niinpaljoa kuin pystyisin.

Sellasia läpihuuto instansseja nämä meidän koululaitokset, mutta mustaa on oltava valkosella ennenkuin saat ruveta itseäs työllistämään. Helevetti korkeakoulu asteella älykkäät kaverit alkoholisoituu, koska koulu ei tuota haasteita ja ne jotka on valmiiksi alkoholisoituneita rämpii koulun läpi huonoin arvosanoin. Kyllä minä tiedän miksi Suomenmaa on täynnä insinööri vitsejä. Meidän koulutuslaitokset on voittoa tavoittelevia yhtiöitä. Otetaan sakkia sisään niin paljon kuin mahdollista ja pidetään taso niin alhaisena että suurin osa valmistuu ja kääritään voitot päältä. Ei haittaa vaikka lieve ilmiönä valmistuu insinöörejä joilla ei oo mitään luontaista taipumusta suunnitella saati keksiä mitään uutta, joka taas tarkoittaa sitä että työpaikat katoaa, koska ei ollakkaan enään edelläkävijöitä joka saralla.

Onhan yhteiskunnan tilan takana varmasti paljon muutakin, kuten se ettei nuoret tiedä mitä he haluavat tehdä töikseen. Toki tämäkin on peruskoulun aiheuttama ongelma, sillä sivistäminen on niin irti arjesta, ja oppiaineet erotettu toisistaan. Näin tekniikan alaa opiskellessa on väkisinkin käynyt mielessä entäpä jos tätä trigonometriaa ei opiskeltaisi kolmatta kertaa? Voitaisiinko silloin keskittyä johonkin kehittävämpään? No tämä on jossittelua, mutta jos vähän matematiikkaa fysiikkaa, kuvaamataitoa ja teknisiä töitä yhdistettäisiin jo peruskoulussa saataisiin ehkä vähän poistettua "en mä tätä koskaan tartte" ajatus mallia. Varmaan helpottaisi ammatinvalintaakin kun tulisi tutustuttua aiheisiin muutenkin kuin netissä. 

Tässä tämän iltainen avautuminen 

Blogin ideana on toimia paskan fiiliksen kaatopaikkana aiheuttamatta kellekkään mielipahaa tai kiusaantunutta oloa :I Jokainen voi yksinkertaisesti jättää lukematta jos ei kestä ja se koskee myös kielioppi poliisejakin, jos sattuu silmiin älä hyvä ihminen lue lue.

No mikä tänään harmittaa?  No ei ennen nukkumaanmenoa juuri mikään. Päivä meni mukavasti veljenpoikien kanssa lumilinnaa rakennellessa ja muuta pientä touhutessa. Mutta näin parinkymmenen paremmalla puolella alkaa toivoa ettei tarvitsisi yksin nukahtaa, missä ei sinällään kai mitään väärää ololekaan. Mutta jos sinulla on tälläinen ongelma älä hyvänen aika avaa ainakaan tinderiä. Se on vain aiheuttanut pahan mielen matchien kanssa jotka eivät vaihda ainuttakaan sanaa vaan poistavat heti ensimmäisen viestin jälkeen. 

No mistä sitä seuraa sitten pitäisi hakea? Tuhannen taalan kysymys. En kai minä täällä jauhaisi jos jonkun toimivan systeemin tietäisin. Ensivaikutelman luominen olisi tärkeää paikassa kuin paikassa, mutta siihenkään en osaa neuva antaa, minusta kun saa enemmän vasta pidempään tutustuttaessa irti. Oikeastaan luulen että monella herrasmiehellä on tämä ongelma, ei niinkään naisten naurattajilla :J Mutta sellaisia naiset tuntuvat etsivän sellaisissa paikoissa missä minä yritän etsiä fiksua ja oman arvonsa tuntevaa naista. Eli luullakseni väärissä paikoissa :J 

No tästä on hyvä jatkaa kohti uusiapettymyksiä, mutta onpa vähän taakkaakin nyt pudotettuna